Suoraan kirjailijan kallosta
Heti, kun Bela ensimmäistä kertaa ilmaantui Koukosieluihin sen kirjoitusprosessin aikana, minulle oli päivänselvää, että hän oli prostituoitu. Yhtä päivänselvää minulle oli, että jotenkin minun olisi käsiteltävä asiaa hänen näkökulmastaan. Näin syntyi kauhunovelli Maailman vanhin ammatti, joka oli eräänlainen esinäytös aiheesta.
Tämä on aihe, joka puhuttaa tänä päivänä paljon. Se on ihan positiivista, mutta itse ajattelen myös, että keskustelu keskittyy turhankin paljon taiteilijoiden identiteettien ympärille, mitä en pidä pelkästään hyvänä asiana. Jokaisella on tietenkin oikeus avata identiteettiään julkisesti niin paljon kuin haluaa, mutta jokaiselle pitäisi yhtä lailla...
Tänä päivänä kirjailijana on ilmeisesti muodikasta osallistaa lukijoitaan omaan luovaan prosessiinsa. Pelillisyys on päivän sana myös kirjallisuudessa. Yleensä pelillisyydellä ei toki tarkoiteta venäläistä rulettia, mutta nyt tarkoitetaan, koska mitäs hauskaa siinä olisi, jos asiat jätettäisi puolitiehen.
Kirjoitin tämän tekstin luovan kirjoittamisen kurssilla, ja ilmeisesti se koettiin siellä hyödylliseksi. Joten jaanpa tämän myös julkisesti. Teksti on suunnattu kaikille, jotka ovat joskus kärsineet kuivista kausista. Olen yrittänyt huomioida siinä sekä harrastajat että ammattilaiset ja itse totta kai kirjoitan kirjailijan näkökulmasta.
Olen ollut tarinankertoja niin kauan kuin jaksan muistaa. En varmasti ole ainoa kirjailija, joka sanoo keksineensä tarinoita jo ennen kuin oppi kirjoittamaan ja kirjoittaneensa ensimmäisen romaaninsa jo ala-asteella. Moni kysyy minulta, miten kirja syntyy ja kauanko siinä menee. Se riippuu hyvin paljon kirjasta. Olen yleisesti ottaen nopea...
Elämme aikaa, jolloin seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus on paljon esillä niin mediassa kuin kaikessa taiteessakin. Eri vähemmistöjen näkökulmista puhutaan enemmän kuin koskaan ja vähemmistöjä näkyy myös taiteessa koko ajan enemmän. Näkymättömyyden aika on lopullisesti ohitse siltä osin. Sehän on hyvä, ainakin periaatteessa. Käytännössä...
Kirjojani on useaan otteeseen kritisoitu haastaviksi ja vaikeasti lähestyttäviksi. Tai kritisoitu ja kritisoitu. En ota sitä kritiikkinä. Sen nimittäin vaatisi sitä, että kokisin epäonnistuneeni jossain, mitä yritin tehdä. En koe. En myöskään ole asiasta eri mieltä. Vitsi on siinä, etten ole koskaan yrittänytkään tehdä mitään helposti lähestyttävää...
Tämän päivän feminismiin kallellaan päin olevat aktivistit puhuvat mielellään siitä, miten kaikki ansaitsevat nähdä itsensä näköisiä ihmisiä mediassa. Samaan hengenvetoon puhutaan paljon siitä, miten ihmiset tarvitsevat erilaisia esikuvia ja kaikki tarvitsevat hahmoja, joihin voivat samaistua eikä sankareiden tarvitse olla vain yhdenlaisia (yleensä...