Olen kirjallisuustieteen väitöskirjatutkija, kuvittaja, kirjailija ja kääntäjä. Niin sanottu kynäpummi. Rosoisen vähemmistöpunkin, groteskin kauhun ja sateenkaarevan kansanperinteen erikoismies. Pidän kaikesta kummallisesta ja hämärästä. En ole välttämättä kovin esimerkillinen, mutta usein olen merkillinen.
Omistan tekijänoikeudet kaikkeen materiaaliin tällä sivulla ellei toisin erikseen mainita, mukaan lukien kirjojeni kannet, kuvitukset ja taustakuvat.
Se on vakiintunut eräänlaiseksi tunnuslauseekseni, jopa filosofiaksi, joka motivoi taidettani. Olen kauhukirjailija, jota luonnollisesti kiehtoo painajaiset. Samaan aikaan minua kiehtoo myös se jokin, jota kutsun paremman termin puutteessa ihmeen tunnuksi, kauneudeksi ja taianomaisuudeksi.
No olen minä sitäkin. Ja on minun teksteissäni joskus myös jokunen kiintiöhetero. Minulla on myös heteroita kavereita. Useitakin. Ja poikaystäväni ei muuten ole homo. Minun teksteissäni yleensä homoillaan, koska homoilu on kivaa. Tarvitseeko siihen sen kummempaa syytä?
Näinä kummallisina aikoina se, että ei ole jatkuvasti sosiaalisessa mediassa jakamassa koko elämäänsä on ilmeisesti niin poikkeavaa, että sitä pitää oikein erikseen julistaa. Ilmeisesti sekään ei enää riitä, jos on "väärässä" sosiaalisessa mediassa. Joten julistetaanpa sitten, koska tähän on useita syitä:
1) Saan huomattavasti enemmän aikaiseksi.
2) Olen onnellisempi ja tasapainoisempi.
3) Haluan säilyttää edes jonkinlaisen uskoni ihmiskuntaan.
4) Minua ei kiinnosta tekoälytauhka, kenenkään naama tai ruokakuvat, kuplautuminen, algoritmit, jotka päättävät puolestani mistä pidän ja mistä en tai kohdennetut mainokset. En halua osallistua siihen brutaaliin ihmiskokeeseen, joka koko sosiaalinen media koukuttavuudessaan pohjimmiltaan on saati antaa omaa sisältöäni uuden tekoälytauhkan koulutukseen.
5) Minulla on parempaakin tekemistä kuin roikkua sosiaalisessa mediassa. Kuten vaikka kirjoittaa kirjoja, lukea kirjoja, kuvittaa kirjoja ja käydä kävelyllä.
En ihan oikeasti käytä Googlea. Boikotoin mahdollisuuksien mukaan jenkkiteknologiaa ja megakorporaatioiden ylivaltaa. Tämä sivusto pyörii sveitsiläisellä palvelimella. Jos haluaa tietää, miten jenkkiteknologiasta käytännössä luovutaan, minua voi seurata Mastodonissa, jaan siellä vinkkejä ja kokemuksiani aiheesta. Pixelfedissä jaan kuvituksiani. Yhtä ainutta selfietä en ole sinne postannut, enkä tule postaamaan. Elän ihan mukavaa, tavallista 2020-luvun ihmisen elämää ilman jenkkiteknologiaakin.
Kierrän paljon tapahtumissa. Siellä kohtaan mielelläni ihmisiä kasvotusten, koska ihmiset noin keskimäärin ovat kasvotusten vähemmän riidanhaluisia. Muutenkin uskon kasvokkaiseen kohtaamiseen, en puhelimen näytön kautta tapahtuvaan, mikä sekin tuntuu näinä outoina aikoina olevan kummallisen vanhanaikaista ja radikaalia.
Jos näin on, olen mielelläni sekä radikaali että vanhanaikainen.
Elämme aikaa, jolloin seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus on paljon esillä niin mediassa kuin kaikessa taiteessakin. Eri vähemmistöjen näkökulmista puhutaan enemmän kuin koskaan ja vähemmistöjä näkyy myös taiteessa koko ajan enemmän. Näkymättömyyden aika on lopullisesti ohitse siltä osin. Sehän on hyvä, ainakin periaatteessa. Käytännössä...
Kirjojani on useaan otteeseen kritisoitu haastaviksi ja vaikeasti lähestyttäviksi. Tai kritisoitu ja kritisoitu. En ota sitä kritiikkinä. Sen ottaminen kritiikkinä vaatisi sitä, että kokisin epäonnistuneeni jossain, mitä yritin tehdä. En koe. En myöskään ole asiasta eri mieltä. Vitsi on vain siinä, etten ole koskaan yrittänytkään tehdä mitään...
Tämän päivän feminismiin kallellaan päin olevat aktivistit puhuvat mielellään siitä, miten kaikki ansaitsevat nähdä itsensä näköisiä ihmisiä mediassa. Samaan hengenvetoon puhutaan paljon siitä, miten ihmiset tarvitsevat erilaisia esikuvia ja kaikki tarvitsevat hahmoja, joihin voivat samaistua eikä sankareiden tarvitse olla vain yhdenlaisia (yleensä...