Teräsjää
Hän ei ymmärtänyt, mitä oli tehnyt väärin, mutta sen verran hän käsitti, ettei sellaista saanut kysyä tai edes ajatella. Et sinä ole tehnyt mitään väärin, ikijää hänen sisällään sanoi. Sinä vain olet olemassa väärin. Siinä kaikki.
Tiera on varttunut Kalevanmaan kaupungin katujen väkivaltaisessa maailmassa. Lapsuuden sadut johdattavat hänet pimeään Pohjolaan ikimetsien ja tuntureiden keskelle tuonelaisten tietäjien pariin. Matkalla Tiera kohtaa Rahkon, joka on samaa maata ja silti vieras. Miehet tuntevat toisiinsa vetoa, mutta voiko rakkaus kestää, kun vastassa ovat menneisyyden synkät kauhut ja Tuonelan ikijää?
Teräsjää on groteskin tummasävyinen fantasiaromaani, jonka omaperäinen maailma ammentaa vahvasti kansanperinteestä ja mytologiasta. Se on kertomus ulkopuolisuudesta, itsensä etsimisestä ja vaikeudesta löytää paikkaa maailmassa.
Katkelma 3. Luvusta
Tiera voi pahoin. Tuolla tavoinko hänetkin löydettäisiin seuraavana aamuna? Ja vain jotta hyvät ihmiset saattoivat kertoa suloisia satuja, joissa tulitikkuja myyvät köyhät pikkutytöt pääsivät parempaan paikkaan? Tiera irvisti. Hänellä ei kaikki perkeleet vieköön ollut oikeutta edes kuolla omana itsenään.
Jos kuolet nyt, se on kuin et olisi koskaan ollutkaan olemassa, ikijää hänen sisällään sanoi. Sinustakin tulee pelkkä kadulle paleltunut viaton kerjäläistyttö kunnon ihmisten kauniisiin satuihin, joita he kertovat omien lämpimien tulisijojensa ääressä.
"Ei ne meistä oikeesti piittaa", Tiera sanoi hiljaa tytölle. Siinä oli kaikki, mitä hän halusi sanoa. Ei tyttö häntä tietenkään kuullut. Eikä kukaan muukaan.
Tiera tarttui tytön ruumiiseen – se oli kohmeisena yllättävän painava – ja riisui tytön villahuivin. Tyttö ei sitä enää tarvinnut. Hetken ajan hänellä kävi mielessä, että olisi viiltänyt ruumiista palan lihaa syödäkseen. Se oli kohtalaisen tuore. Jäätyneestä ruumiista tuskin kuitenkaan irtoaisi paljon mitään. Pahimmillaan hän vain rikkoisi puukkonsa kivikovaan lihaan. Ei se olisi sen arvoista. Tiera antoi ruumiin pudota takaisin kadulle ja lämmitteli hetken kohmeisia sormiaan huivin suojissa ennen kuin leikkasi sen kahtia puukollaan. Hän sitoi huivin kappaleet paljaiden jalkojensa suojaksi. Ne auttaisivat hetken.
Minä en piruuttanikaan kuole tänä yönä, Tiera sanoi itselleen ja latasi sanoihinsa koko tulisieluisen päättäväisyytensä. Tämä satu ei pääty niin. Ei jos minulla on mitään sanomista siihen. Minä teen, mitä täytyy, selviytyäkseni. En enää koskaan ole näin kylmissäni ja nälissäni.
Siinä samassa hän näki tähdenlennon. Sanottiin, että kun sellaisen näki, sai toivoa. Hän ei uskonut sellaisiin satuihin, mutta ei kai siitä piru vie mitään haittaakaan voinut olla. Tiera sulki silmänsä. Ja kuiskasi mielessään ainoan toiveensa.
Voisinpa vain olla oikea poika. Kuten kaikki muutkin.
Äkkiä suuri varjo peitti hänet – suden varjo. Hänen sudenkalloriipuksensa hehkui mustaa tulta, joka paloi hänen sisällään. Hän katsoi taivaalle. Hetken näytti siltä kuin sen poikki olisi juossut susilauma, joka kutsui häntä mukaansa.
Ole ovela ja täynnä juonia, suden sielu hänessä kuiskasi. Ja pidä huoli, ettei sinua saada kiinni. Jonakin päivänä saat, mitä tahdot.
Näky katosi. Taivas näytti tavallistakin pimeämmältä. Niin jatkui jäätävä yö hänestä välittämättä. Tiera puristi kohmeiset kätensä nyrkkiin ja katsoi vielä kerran tytön ruumista. Ei hänellä ollut muita vaihtoehtoja kuin murtautua tutulle sisäpihalle. Asukkaat eivät käyttäneet maakellaria juuri koskaan. Siellä hän voisi nukkua rauhassa muutaman tunnin.
Hän oli kyllästynyt olemaan näkymätön.
"Aloitus on tymäkkä ja luvatun groteski, eikä huipennuksesta puutu pimeyttä, uhkaavuutta tai lopun tuntua. Keijut, apueläimet, varjosielut ja kalmanperkeleet ovat kiinnostavia ja manaukset väkeviä. Kuvasto toimii allegoriana vaaroille heitä kohtaan, jotka eivät mahdu valmiiksi asetettuihin ahtaisiin muotteihin.
- Pirja Hyyryläinen, Kosmoskynä, 1/2025.
"Kirjan tarjoama maailmankuva tuntuu painajaisheijastukselta, jopa unihalvauspäiväkirjalta. Teksti on vetävän lukukelpoista, ja sitä jää odottamaan lisää, sillä kustantajan takakansiteksti lupaa, että teos on uuden Tuonelaiset-sarjan avausosa. Sekä kertomus, että kirjailijan luoma outo maailma on helppo nähdä myös kuvina."
- Harri Erkki, Portti 4/2024.