Koukosielut
"Erkko muutti käsitykseni säeromaaneista täysin.
Erkko on tehnyt mielettömän työn kertoessaan tarinaa milloin vanhalla suomella, vanhalla karjalan kielellä, milloin suomen kielen eri murteilla. Onneksi kirjassa on 23-sivuinen sanasto. Siihen tutustuminen oli kiehtova sukellus kieleen ja sanastoon, jota en ole kuullut käytettävän, vaikka tavallaan onkin osa äidinkieltäni. Paras bonus kirjassa oli pari kääntämätöntä karjalankielistä loitsua. Vaikka lukukokemus oli haastava, oli se lopulta myös vaivan arvoinen. Koukosielut on hieno tarina moninaisuudesta, erilaisuudesta, oikeudesta olla oma itsensä ja päättää omasta kehostaan, sukupuolen moninaisuudesta sekä yhteiskunnan vaatimuksista, joihin on mahdoton vastata."
- Saara Ylönen, Kirjamaa
Tilaa kustantamon verkkokaupasta täältä
Synkkää Pohjolaa asuttavat tuonelaiset tietäjät ovat uuden edessä. Tiera ja Rahko ovat selvinneet Tuonelan ikijäästä ja itseytyneet miehiksi. Tuoretta suhdetta koettelee kuitenkin Rahkon halu auttaa muitakin loveen lankeavia, mikä tarkoittaa uutta Tuonelan matkaa – juuri silloin, kun kaiken piti olla jo ohitse. Haluaako tai pystyykö Rahko päästämään irti Tuonelasta? Riittääkö rakkaus mihinkään, jos itsensä uhraaminen menee sen edelle? Ja miksi Tuonelasusi on yhä kahleissa Tuonelassa?
Rahkon apua tarvitaan, sillä tulevana kesäpäivänseisauksena on Eirikin ja Solveigin vuoro langeta loveen. Eirikillä on vaikeuksia päästää irti tyhjösenä kummittelevan Merivalon muistosta ja Tuonelaan jääminen houkuttelee liikaakin. Solveigilla taas on kaikki syyt palata, mutta riittääkö sekään, kun vastassa on Ylisen Tuonelan armoton Kalmanväki ja heidän julmat koetuksensa?
Samaan aikaan Ursula kamppailee johtajanroolinsa kanssa. Uutena kylänvanhimpana hän joutuu päättämään elämästä ja kuolemasta. Onko oikein uhrata yhden hyvinvointi, vaikka se voisi tarkoittaa parempaa huomista kaikille – myös tuleville sukupolville? Entä jos he voisivatkin päättää itse, mitä saavat omille kehoilleen tehdä? Entä jos he eivät tarvitsisikaan Kalmanväen lupaa ollakseen olemassa?
Koukosielut on groteskin tummasävyinen säeromaani, jonka omaperäinen fantasiamaailma ammentaa vahvasti kansanperinteestä ja mytologiasta.
Katkelma Koukosieluista
Surun väri
Tuonelaisille surunväri on vihreä
kuten Luonnon armoton kaaoskoneisto
saman Luonnon, joka kertoo heille
heidän ei kuuluisi olla
he eivät kuulu Luonnonjärjestykseen.
Aquiloille surunväri on punainen kuin veri
musta kuin Tuonela
kuten heidän perinneasunsa
joka muistuttaa
elämän katoavaisuudesta
vasta kuoltuaan Merivalo näkee
suru on todellisuudessa puhtaanvalkea
silkkaa kirkasta valoa
se näkee kaiken
siltä ei
pääse karkuun.
Kalmaisena Merivalo muistaa elämän kajeena
jostakin joka oli
hän on itsekin pelkkä kajoisa kaiku
Merivalo muistaa kuolemansa etäisenä
kuten iho aikoinaan muisti paleltumat
kirkkaana ja kivuliaana kuin liian kuuman kesäpäivän
kuin koko mennyt elämä tiivistyisi vain yhteen hetkeen
kuolinhetkeen
siihen ettei vain
enää ollut.